Working with AI : 3. Tunteista selkeisiin ohjeisiin
Päivä, jolloin tunteet pääsivät ensin ääneen
Vaikka minulla on periaatteet tekoälyn kanssa työskentelyyn, käytäntö on toinen asia.
Kun olin opiskellut promptien kirjoittamista, mutta lopputulos ei silti vastannut tavoittelemaani laatua.
Kun sessio jatkui päivästä toiseen ilman kunnon edistystä.
Kun aloitin innoissani ajatellen, että tänään tämä avataan käyttäjille, mutta aikaa kuluikin yli viikko tai kuukausi...
”Äh... eikö tekoäly vielä pysty edes tähän?”
Kaikki tuntui tekoälyn syyltä, vaikka lopulta kyse oli omista puutteistani.
Taidan paljastaa niistä nyt pienen, hieman nolon palan. ;)
Syyskuussa 2026 olin työskennellyt tekoälyn kanssa jo lähes 5 kuukautta.
Viime aikoina kuitenkin havahduin siihen, millä tavalla puhun tekoälylle, ja yllätyin hieman.
”Häh?” ”Ei se noin mene.” ”Ei, ei, ei.” ”Tee uudelleen.”
Näitä kaikkia sanoin tekoälylle useita kertoja päivässä.
Vaikka tunteikkaat ilmaukseni eivät saaneet tekoälyä hoitamaan tehtäviään yhtään paremmin,
kehoni ja mieleni ehtivät reagoida ärtymyksellä ennen minua.
Todellisuudessa tarvitsin selkeän arvion työn etenemisestä ja tuloksista sekä selkeät ohjeet.
Niinpä päätin erottaa nämä kaksi toisistaan. Huolehtisin itse tunteistani ja pitäisin työasiat selkeinä.
Aina kun asiat eivät sujuneet tahtoni mukaan, harjoittelin antamaan selkeitä työohjeita sen sijaan, että olisin puhunut entiseen tapaani.
- Häh??????? → Tarkista nykyinen lopputulos uudelleen. Se poikkeaa selvästi vaatimuksista.
- Ei se noin mene. → Tarkista työlokista, mitä muutoksia todellisuudessa teit.
- Ei, ei, ei, ei. → Aiemmat ohjeet jäävät toistuvasti huomiotta. Selvitä, mikä ehto puuttuu.
- Tee uudelleen..... → Sama ongelma toistui. Tarkista, miksi edellinen korjaus ei estänyt sen uusiutumista.
Nämä muotoilut syntyivät, kun pyysin Codexia auttamaan muuttamaan promptieni sävyn syyttelystä työohjeiksi.
Pidin muistiinpanot auki näytön reunassa ja kopioin niistä sopivan ohjeen aina tällaisessa tilanteessa. Syyttelyn sijaan ohjeita!
Kun aloin muotoilla sanani uudelleen, tuloksista tuli tarkempia. Kun jätin tunteet pois, oma käsitykseni työstä selkiytyi ensimmäisenä.
Itselleni sopivan työn ja elämän rytmin säätäminen uudelleen
Säädin myös työn ja muun elämän tavat jälleen itselleni sopiviksi.
Haen luontaisesti voimakkaasti virikkeitä, joten tunnen oloni tavallista väsyneemmäksi, jos elämässäni ei ole mitään uutta.
Olin vain hetkeksi unohtanut sen tutustuessani tekoälyyn!
Lounaalla annoin aivoilleni pienen hengähdystauon tekemättä mitään, pidin lempikirjojani lähelläni ja aloin pyöräillä töistä kotiin!
Pelkkä öinen kaupunkimaisema kotimatkalla sai minut innostumaan, ja kun poljin vauhdikkaasti eteenpäin, tunsin stressin valuvan pois kehostani.
Kun pidin itsestäni hyvää huolta, myös työssä kokemani ärtymys laantui. ;)
Eräällä luennolla sanottiin, ettei aikuisena enää näe omaa kasvuaan.
Lapsen kasvun voi nähdä omin silmin, koska hän kasvaa pituutta,
mutta aikuiselta kukaan ei kysy: ”Kasvathan hyvin?” eikä huolehdi siitä hänen puolestaan.
Paras ihminen auttamaan minua kasvamaan olen minä itse.
Pidän tänäänkin hyvää huolta kasvustani!
/ kirjoittanut Grace